Mielestäni aivan oikeutetusti talousaiheet ovat saaneet kansainvälisen lehdistön huomion monen vuoden jälkeen. Euroopassa talousongelmat on piilotettu likviditykityksen taakse. On tietysti ikävää palata eurokriisin suurimpien vuosien tarinaan, mutta se oltaisiin vältetty korjaamalla eurooppalainen ongelma. Sitä ei haluttu tehdä. Ja siksi Italiakin nyt kipuilee.
Viikko alkoi maanantaina melkoisella markkinaturbulenssilla. Pitkästä aikaa näin jonkinlaista johdonmukaisuutta markkinoilla. Yhtä myytiin, toista ostettiin. Aiemmin ostettiin kaikkea. Se kertoo jotain.
Keskuspankit joutuvat myöntämään voimattomuutensa
Olen vuoden ajan yrittänyt "valmentaa" kaikkia siitä, että pian aloitamme taantuman. Ja tällä kertaa taantuma voi olla monin verroin finanssikriisiä pahempi vitsaus.
Tätä ryminää on onnistuttu toistaiseksi pitämään loitolla yksinomaan keskuspankkien avokätisen likviditeetin turvaamisella. Se on elvyttämistä omalta osaltaan. Valitettavasti elvytyksen teho hiipuu lääkekuurin pitkittyessä.
Seurailin keskusteluja jo Fedin QE2:sta alkaen, kun osa ekonomisteista piti sitä virheenä, sillä korot olivat jo tulleet alas. Että tällä ei saavutettaisi enää mitään. Elvytys pohjautui juuri huokean velkarahan (investoinnit) saatavuuteen.
Euroopassa päätettiin "hivellä kasseja" viiden vuoden ajan ja aloittaa elvytys vasta sitten, kun potilas oli jo käytännössä kuollut. Auttoiko se? Jos katsoo Euroopan talouskehitystä niin vastaus on: ei, ei auttanut.
Keskuspankit eivät ole koskaan, kuunaan, milloinkaan elvyttäneet niin vimmatusti kuin finanssikriisin jälkeen.
Ja ne eivät olekaan niin omnipotentteja, että voisivat loitsia pois ihmisluonteesta johtuvan taantumasyklin pois.
Talouskurisääntö federalismin pakkopaitana
EU:n yksi mielenkiintoisimmista säännöistä perustuu niin kutsuttuun talouskuriin. Sen mukaan EU:n jäsenmaalla ei saisi olla velkaa yli 60 prosenttia kyseisen maan bruttokansantuotteesta. Tämän lisäksi budjettia ei sovi sorvata alle kolmen prosentin (per bkt) alijäämän yli.
EU:n alueella ei ole Yhdysvaltain kaltaisia osavaltiokohtaisia tulonsiirtoja kuin nimeksi. Koheesiorahastot ja muut satunnaiset avustukset toki toimivat kuten tulonsiirrot, mutta niiden määrä on liian vähäinen.
Euroopan tulisi lähestulkoon 20-kertaistaa yhteinen budjettinsa, jotta norsunlu... siis politby... siis keskellä Euroopan komissiota olisi tarpeeksi pelimerkkejä tasata elintasoeroja EU:ssa.
Talouskurisääntö pakottaa etenkin euromaat varjelemaan julkista taloutta. Kokonaisuutena idea on varmasti ihan hyvä. Mutta jos tästä eurovaluutasta haluaa kansainvälisen ykkösvaluutan, sen kanssa ei tule pelleillä ja sikailla miten haluaa.
2015 olimme jo lähellä menettää yhden jäsenmaan. Tuo jäsenmaa päätti uhrata hyvinvointinsa ja tulevaisuutensa eurokolikoiden vuoksi. Seuraavaksi "oikeussaliin" astelee näillä näkymin Italia.
Euroalueella, jolla on yhteinen rahapolitiikka ja siten esimerkiksi yhteinen valuuttakurssi ja yhteiset korot, ei olekaan juuri minkäänlaista turvaverkkoa taloudessa jälkeen jääville tai jonkun taloussokin runtelemille maille. Ne tehtiin siksi eurokriisivuosina ja nämä lahjoitusinstituutiot saivat lopulta nimen Euroopan vakausmekanismi EVM.
Kreikan lohduton tilanne osoittaa sen, miten suuri virhe eurovaluutta ylipäätään olikaan. Yhteistä valuuttaa ei laadittu järjellä.
Talouskurisääntö yrittää paikata sitä, mikä eurossa oli vinossa alun alkaenkin. Yksikään jäsenmaa ei voisi "sikailla" esimerkiksi korottaa eläkkeitä tai julkisen sektorin palkkoja tuhannella prosentilla sillä velkarahalla, jonka "Saksa kuitenkin maksaa."
Saksa maksoi - kerran. Tai niin: me ne maksoimme. Uusien EVM-hätärahoitusohjelmat ovat nekin tiukkojen talouskuriehtojen takana. Siksi niitä ei kannatakaan vastaanottaa. Nopeampi tie ahdinkomaille on erota eurosta, sen valuuttakurssista ja sen mukana tuomista haitallisista ehdoista.
Jotain tällaista Italiassa tapahtuu juuri nyt.
"Italia ei eroa eurosta"
Italian sisäministeri Matteo Salvini totesi, ettei puolueen tarkoitus ole nyppiä Italiaa irti eurosta.
Okei, oliko tämä tässä? Jos näin on, niin miksi paniikkia? Miksi tehdä meteli uusista vaaleista?
Minusta Italian strategia ei ole koskaan ollutkaan suora euroero. Se on euroero tiettyjen vaiheiden jälkeen.
Italia virallisesti vastustaa tätä talouskuria. Se haluaa budjettiin pelivaraa, jotta voisi saada maansa talouden jaloilleen.
Näin se menee.
Italia siis haluaa uhmata suoraan talouskurisäännöstöä ja suurin piirtein viis veisata siitä, mitä markkinoilla tapahtuu. Heidän tavoite on saada muut tukipaketoimaan Italian pankit.
Ja sitten he uhkaavat euroerolla, mikä saisi koko euron mitä ilmeisimmin kappaleiksi. Vaihtoehtona on maksaa. Kenties satoja miljardeja euroja.
Ja tässä kohtaa, rakas lukija, sinä astut kuvaan mukaan.
Eurobarometrin mukaan suomalaiset ovat niin kiintyneitä euroon, etten usko lähiaikoina tämän valuuttarakkauden sotkevan omia kuvioita. Katsotaan miten käy. Ehkä Italia eroaa eurosta ennen kuin heille heitetään namirahaa?
